Perinneravintolat lisääntyvät täällä, ja kaupallistuvat koko ajan. Saudi-Arabian ovet avautuvat, ja yhä useammin väläytellään mahdollisuutta, että turistiviisumit sallittaisiin. Punaisen meren rannoille suunnitellaan uutta sukeltajien paratiisia lukuisine tekosaarineen - turismi tekee tuloaan.
Viime viikolla kävimme suomalaisen vieraan kanssa ruokailemassa sattumalta bongaamassamme vasta-avatussa ravintolassa, joka ei ohikulkijalta jää huomaamatta. Olemus muistuttaa valtaisaa linnaa aavikon keskellä, hyvinkin kirkkaasti valaistua sellaista. Rakennus on valtavan suuri; toinen pää on tarkoitettu vain miehille ja toinen naisille ja perheille. Kumpainenkin puoli sisältää laajan avotaivaan alla sijaitsevan sisäpihan lisäksi kolmessa kerroksessa huoneita, yhteensä varmasti lähemmäs viisikymmentä. Ruokailu tapahtuu näissä huoneissa, joista osa on varustettu pöydällä, osassa syödään lattialla matoilla, paksuihin tyynyihin nojaten. Rakennuksen keskiosan patiolla on kahvila ja pöytiä. Suloinen kardemumman tuoksu leijailee kahvinurkkauksesta kuin pullapuodissa ikään. Lisäksi patiolla on käsityöläisten myyntipisteitä, sekä tietysti palmuja. Keittiön viereisestä kalahallista voi käydä valitsemassa mieleisensä yksilön, mikäli tilaa kalaa. Rukousnauhoja, vasuja, miesten pikku pitsimyssyjä ja yöasuksi tarkoitettuja pitkiä hameita - miehille siis. Patoja ja pannuja. Katiskoja.
Ruokapuolella on tarjolla Saudi-Arabian perinteiden kirjo. Riisi, lammas ja kana ovat vahvasti esillä, samoin palkokasvit ja vihannekset. On paistettua ja on muhennosta. Jälkiruoka painottuu taateleihin, tuorepuristettuihin mehuihin sekä tietysti kahviin ja teehen. Kaikki on herkullista, ja joukkoon mahtuu harvinaisen tulisiakin makuelämyksiä, sekä uusia tuttavuuksia lautasella. Näitäkö ne entisaikain beduiinitkin tähtien alla nauttivat?
Viime viikolla kävimme suomalaisen vieraan kanssa ruokailemassa sattumalta bongaamassamme vasta-avatussa ravintolassa, joka ei ohikulkijalta jää huomaamatta. Olemus muistuttaa valtaisaa linnaa aavikon keskellä, hyvinkin kirkkaasti valaistua sellaista. Rakennus on valtavan suuri; toinen pää on tarkoitettu vain miehille ja toinen naisille ja perheille. Kumpainenkin puoli sisältää laajan avotaivaan alla sijaitsevan sisäpihan lisäksi kolmessa kerroksessa huoneita, yhteensä varmasti lähemmäs viisikymmentä. Ruokailu tapahtuu näissä huoneissa, joista osa on varustettu pöydällä, osassa syödään lattialla matoilla, paksuihin tyynyihin nojaten. Rakennuksen keskiosan patiolla on kahvila ja pöytiä. Suloinen kardemumman tuoksu leijailee kahvinurkkauksesta kuin pullapuodissa ikään. Lisäksi patiolla on käsityöläisten myyntipisteitä, sekä tietysti palmuja. Keittiön viereisestä kalahallista voi käydä valitsemassa mieleisensä yksilön, mikäli tilaa kalaa. Rukousnauhoja, vasuja, miesten pikku pitsimyssyjä ja yöasuksi tarkoitettuja pitkiä hameita - miehille siis. Patoja ja pannuja. Katiskoja. 
Ruokapuolella on tarjolla Saudi-Arabian perinteiden kirjo. Riisi, lammas ja kana ovat vahvasti esillä, samoin palkokasvit ja vihannekset. On paistettua ja on muhennosta. Jälkiruoka painottuu taateleihin, tuorepuristettuihin mehuihin sekä tietysti kahviin ja teehen. Kaikki on herkullista, ja joukkoon mahtuu harvinaisen tulisiakin makuelämyksiä, sekä uusia tuttavuuksia lautasella. Näitäkö ne entisaikain beduiinitkin tähtien alla nauttivat?
Todella mielenkiintoinen blogi. Luin kaikki sivut. Eikö liikenteessä ole poliisia? Tekevätkö paikalliset naiset töitä?
VastaaPoista