torstai 12. lokakuuta 2017

Lammasta ja katiskoita


Perinneravintolat lisääntyvät täällä, ja kaupallistuvat koko ajan. Saudi-Arabian ovet avautuvat, ja yhä useammin väläytellään mahdollisuutta, että turistiviisumit sallittaisiin. Punaisen meren rannoille suunnitellaan uutta sukeltajien paratiisia lukuisine tekosaarineen - turismi tekee tuloaan.

Viime viikolla kävimme suomalaisen vieraan kanssa ruokailemassa sattumalta bongaamassamme vasta-avatussa ravintolassa, joka ei ohikulkijalta jää huomaamatta. Olemus muistuttaa valtaisaa linnaa aavikon keskellä, hyvinkin kirkkaasti valaistua sellaista. Rakennus on valtavan suuri; toinen pää on tarkoitettu vain miehille ja toinen naisille ja perheille. Kumpainenkin puoli sisältää laajan avotaivaan alla sijaitsevan sisäpihan lisäksi kolmessa kerroksessa huoneita, yhteensä varmasti lähemmäs viisikymmentä. Ruokailu tapahtuu näissä huoneissa, joista osa on varustettu pöydällä, osassa syödään lattialla matoilla, paksuihin tyynyihin nojaten. Rakennuksen keskiosan patiolla on kahvila ja pöytiä. Suloinen kardemumman tuoksu leijailee kahvinurkkauksesta kuin pullapuodissa ikään. Lisäksi patiolla on käsityöläisten myyntipisteitä, sekä tietysti palmuja. Keittiön viereisestä kalahallista voi käydä valitsemassa mieleisensä yksilön, mikäli tilaa kalaa. Rukousnauhoja, vasuja, miesten pikku pitsimyssyjä ja yöasuksi tarkoitettuja pitkiä hameita - miehille siis. Patoja ja pannuja. Katiskoja. 
Ruokapuolella on tarjolla Saudi-Arabian perinteiden kirjo. Riisi, lammas ja kana ovat vahvasti esillä, samoin palkokasvit ja vihannekset. On paistettua ja on muhennosta. Jälkiruoka painottuu taateleihin, tuorepuristettuihin mehuihin sekä tietysti kahviin ja teehen. Kaikki on herkullista, ja joukkoon mahtuu harvinaisen tulisiakin makuelämyksiä, sekä uusia tuttavuuksia lautasella. Näitäkö ne entisaikain beduiinitkin tähtien alla nauttivat?






maanantai 2. lokakuuta 2017

Hiekkaa ilmassa...?


Kansallispäivää

Saudi-Arabian kansallispäivää vietetään tuttuun tapaan 23.9. Vihreiksi valaistut rakennukset, viirit, liput, ilmapallot... Kaikki on vihreää ja sitä on paljon. Ihmisiä on paljon liikkeellä, ja illalla käymme katsomassa perinteistä ilotulitusta vain kaukaa - huhutaan että rantakatu on niin kansoitettu, että sieltä pois pääseminen autolla voi kestää jopa useita tunteja. Sosiaalinen mediakin tietää varoitella levottomuuksista ja kehottaa pysymään etenkin illalla myöhään kotona, mutta ainakaan meidän kohdallemme ne eivät osu - on rauhallista ja ilotulituksen äänetkään eivät kuulu kotiin.


Paljon muutakin juhlittavaa Saudi-Arabialla on tänä vuonna; vain muutaman kuukauden sisällä on tullut uutisiin paljon paikallisia muutoksia, joilla voi olla hyvinkin kauaskantoisia vaikutuksia. Naiset pääsevät kesäkuusta alkaen vaihtamaan Uberin omaan autoon ihan luvan kanssa, kruununprinssi on täysin yllättäen vaihtunut. Paikallinen lentoyhtiö Saudia lupaa 72h tunnin turistiviisumin asiakkailleen - joko maan rajat lopulta pian aukeavat turisteille suuremmassakin mittakaavassa? Lisäksi paikalliset naiset eivät enää tarvitse miehensä lupaa esim. töissä käymiseen. Paljon ja lyhyessä ajassa. On mielenkiintoista nähdä mihin nämä muutokset johtavat - ja kuka niistä hyötyy. 

Tavalliseen arkeen ne eivät kuitenkaan vaikuta. Kaupassa, töissä ja koulussa käydään. Harrastetaan ja vietetään kotona aikaa. Lämpötilakin on jo muutamana päivänä jäänyt alle +40C:een. 



tiistai 16. toukokuuta 2017

Kauden hedelmiä

Vesimelonin sesonki on käynnissä. Kauppamiestä on yhdessä jos toisessakin risteyksessä kaupittelemassa suoraan auton lavalta meloneita, joiden mahduttamisesta jääkaappiin ei edes kannata haaveilla. Tänä aamuna ystävysten tapaaminen huoltoaseman pihassa, vilkkaasti liikennöidyn moottoritien varrella.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Varma kesän merkki

...kun puiden lehdet kellastuvat ja alkavat pudota!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kesä keikkuen tulevi

Edellisestä kirjoituksesta on päässyt kulumaan aikaa. Arkisia nopeasti ohi pyrähtäviä päiviä, normaalin elämän hetkiä. Sitten viime kirjoituksen on tullut kesä, vaikka aikaa se ottikin.

Helmikuun rankkojen tulvien jälkeen näytti varmalta, että nyt ei ainakaan enää sada - vaan toisin kävi. On satanut enemmän kuin monen vuoden aikana yhteensä. Tulvia emme (ainakaan helmikuun mittakaavassa) ole enää saaneet, mutta kuuroja kyllä, joskus rankkasateitakin. Ja tietysti ukkosia ja välkkyviä salamoita - sekä sateella että ilman. Yhtenä yönä satoi rakeita. Jos tavallisena vuonna sataa noin viitenä päivänä, on vastaava luku tänä vuonna varmasti nelinkertainen.

Kuvahaun tulos haulle rain in saudi arabia 2017Navakkaa hiekkapölyä kuljettavaa tuulta on ollut monena päivänä. Pahimmillaan hiekkamyrskyt voivat kuulemma täyttää talon muutamassa tunnissa oven alta ja ikkunoiden väleistä puhaltavalla hienonhienolla hiekalla, mutta sitä emme ole vielä päässeet todistamaan. Tällöin auttaa, jos asettelee märkiä pyyhkeitä ja lakanoita ikkunoiden ja ovien alle. Yhtenä päivänä maisema värjäytyi keltaiseen utuun, kuin olisi katsellut elokuvaa sepia-väreissä. Näkyvyys oli huono ja hiekka kutitti silmissä.

Kuvahaun tulos haulle sandstormNe vanhat konkarit, jotka ovat viettäneet kymmeniä vuosia Lähi-Idässä, sanovat, että eivät koskaan ole nähneet tällaista kevättä. Niin runsaita ja usein toistuvia sateita, niin kauan itseään odottavaa kesää. Niin vaihtelevia säitä.

Viime vuonna lämpötila nousi jo hyvissä ajoin maaliskuun puolella yli +40 asteen; tänään on tämän vuoden ensimmäinen päivä täällä Dammamin seudulla. Ja nyt lämpötila tuskin tästä enää juuri laskee ennen lokakuuta... ellei säiden säätäjällä ole vielä uusia yllätyksiä takataskussa meidän varallemme.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Vuoristossa

Parisen viikkoa sitten vierailimme viikonloppuna Al Ahsan kaupungissa, noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Dammamista. Pienen kaupungin alueella sijaitsee Saudi-Arabian itäisen provinssin suurin keidas - vaikka vettä ei juuri näkynyt, oli koko kaupungin alue täynnä palmuja ja muuta vehreää kasvillisuutta. Sain muistuttaa itseäni, että todellakin olimme edelleen Saudi-Arabiassa. Näiden palmumetsikköjen ja verraten nuhruisten pienkerrostalojen keskellä kohoaa Qara -vuori. Vuori on matalahko ja päältä lähes litteä, mutta sen syvyyksissä kulkee useita luolastoja, joita on jo tuhansia vuosia sitten käytetty asuntoina ja suojina - niiden sisällä lämpötila pysyttelee lähes samana ympäri vuoden.
Vuoren päälle pääsimme autolla. Päivä oli pilvinen eikä näkyvyys ehkä paras mahdollinen, mutta kaupunki vuoren juuressa erottui pitkälle. Itse maisema vuoren päällä oli kuin toiselta planeetalta; karu, kumpuileva ja täysin vailla kasvillisuutta. Navakka tuuli puhalsi hienoista hiekkaa, ja hetken maailma näytti asumattomalta.


Vuoren sisälle pääsi tutustumaan kulttuurikeskuksen kautta. Me kun olimme tarpeeksi turistin näköisiä, saimme matkaamme mukaan ilmaisen oppaan; paikallisen matkailunedistämiskeskuksen edustajan. Ahmed kertoi sujuvalla englannilla näkemistämme paikoista, ja johti meitä valkoinen kaapu ja punavalkea huivi hulmuten. Luolastoista vain yksi suurimmista on tällä hetkellä turvallinen ja avattu yleisölle, mutta muita avautunee myöhemmin. Itse luolien lisäksi alueella oli kivettyjä polkuja, joiden varteen oli pystytetty patsaita ja kirjoitustauluja, jotka kertoivat Koraanin lainausten kautta alueen historiasta. Koraanilla ja Raamatulla on paljon yhteistä; niin vain paikan päältä löytyi Abrahamin jalanjälki, Nooan arkki sekä Mooseksen sauva.
Kierroksen lopuksi meille tarjottiin arabialaista kahvia ja annettiin pienet muistolahjat. Porukkamme miehet saivat kokeilla tyypillisiä arabialaisvaatteita huiveineen kaikkineen, ja lisäksi meille esiteltiin ja selitettiin paikallista taidetta. Kaikki tämä siis maksutta, sujuvalla englannilla ja ihan vain alueen matkailun edistämiseksi.

Uskomattoman vaikuttava visiitti. Paitsi että luolat, niiden ikuisuus ja pysyvyys, tai palmujen havina, mutta se, että kävimme ihan oikeanoloisessa turistikohteessa Saudi-Arabiassa. Olin etukäteen googlannut tietokoneen näppäimistön sileäksi, kysellyt some-ryhmissä, haastatellut Saudi-Arabian veteraaneja... ja tämä oli ainoa ns. luonnonnähtävyys, jonka onnistuin itäisestä provinssista löytämään (itäisen provinssin pinta-alahan on siis vaatimattomat 672 000 neliökilometriä - yli kaksin verroin Suomen pinta-ala...). Riadin lähistöllä vastaavia kohteita sentään on hieman enemmän. Toki tiedän, että Saudi-Arabia ei elätä itseään turismilla, mutta silti uskon, että maalla olisi paljon potentiaalia markkinoida Qara -vuorta vastaavia kohteita; ja kävijöitä olisi varmasti jonoksi asti. Tuntui upealta nähdä jotakin näkemisen arvoista, joka ei ollut (pääsääntöisesti) ihmiskäsin rakennettu eikä kaupallinen. Jotakin muuta kuin ne säihkyvät ostoskeskukset ja kummalliset tornitalot. Saudi-Arabialla on paljon kauneutta, jota se ei edes itse tunnista.